Historia

 

Kauppaneuvos ja teollisuusmies Gustaf Adolf Alfons (Gösta) Björkenheim (s. 1866-k.1918) rakennutti Villa Meriharjun sukunsa kesähuvilaksi 1910. Rakennus esiintyy kartoissa myös nimellä Skatagård .

Villa Meriharjun suunnittelija on arkkitehti Selim A. Lindqvist (s.1867-k.1939), joka oli jugend-tyylisuunnan tunnetuimpia edustajia Suomessa ja on suunnitellut lukuisia arkkitehtuuriltaan merkittäviä rakennuksia Helsinkiin.

Villa Meriharju edustaa tyyliltään myöhäisjugendia. Rakennuksen säilyneet sisätilat on korjattu kaupunginmuseon valvonnassa 1990-luvulla. Meren puoleinen julkisivu on säilynyt lähes alkuperäisenä. Rakennuksen itäsivulla on puutarha-arkkitehti Paul Olssonin suunnittelema puutarha, jonka säilyneet kiviterassit ovat laajuutensa takia ainut­laatuiset Helsingin huvilakulttuurissa.

Sotien jälkeen, 1945 Väestöliitto vuokrasi Meriharjun kotisisaropistotoimintaa varten. Opiston perustaminen syntyi suuresta tarpeesta lieventää lapsiperheiden kotiapulaispulaa. Villa Meriharju oli tässä vaiheessa ollut pitkään tyhjillään ja huonossa kunnossa, joten vaati paljon työtä, että rakennus saatiin edes jotenkin tyydyttämään opiston tarpeita.

Ensimmäiset kotisisaret valmistuivat vuonna 1947. Seuraavana vuonna Väestöliitto osti kiinteistön ja antoi sille nimen Meriharjun kotisisaropisto.

Vuonna 1969 Helsingin kaupunki osti Meriharjun Väestöliitolta ja 1970 lähtien Meriharjun kurssikeskus on ollut nuorisoasiankeskuksen hallinnassa ja toiminut lukuisten leirien, tapahtumien ja leirikoulujen sijaintipaikkana.

2010 Nuorten luontotalon toiminta muutti Pauligin huvilalta Meriharjuun ja paikkaa alettiin kutsua Meriharjun luontotaloksi. Kurssit, tapahtumat ja leirit pitävät edelleen talon täynnä elämää ja toimintaa ympäri vuoden.

lähteet:

Kansallisbiografia. SKS. http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4238/

Hietala Marjatta: Kotisisar äidin sijaisena, teoksessa Väestöliitto 1941-1991. Perheen puolesta. Keuruu 1991.

Rauttamo Mari toim.: Väestöliiton syntyhistoria ja liiton toimintaa vuosina 1941-1960, Helsinki 1980.

Uutelan rakennetun ympäristön arvot. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Ymäristötoimisto. helsinki 2003.  http://www.hel2.fi/ksv/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Esityslistat/liitteet/060610613.pdf

Salokorpi Asko: Selim A. Linqvist, arkkitehti. Kustantajat Sarmala / Rakennusalan kustantajat. 2001.