Vegaanihaaste!

Uusi vuosi lisää aina toivoa ja motivaatiota toimia paremman tulevaisuuden puolesta. Vaikuttaa siltä, että tänä vuonna kasvissyönti ja vegaanihaaste on aikamoinen hitti uuden vuoden lupausten toteuttamisessa. Itsekin sain viimeinkin kimmokkeen toden teolla aloittaa uuden elämäntavan, joskin tein siitä oman versioni heti alkuun. Minun vegaanihaasteeni ei koske pelkästään tammikuuta, vaan koko vuotta, mutta periaatteeni on syödä vegaanista ruokaa viitenä päivänä viikossa, ja jos jokin kauhea tarve iskee, niin kahtena päivänä voin syödä sitten maitotuotteita, luomumunia ja ehkä silloin tällöin myös kestävästi pyydettyä kalaa.

 

Lopetin lihan syömisen 16-vuotiaana eettisistä syistä. Siitä tulee tänä vuonna jo 25 vuotta! 90-luvulla kasvissyönti oli vielä aika hankalaa esimerkiksi kouluissa ei todellakaan ollut tarjolla kasvisruokaa, ei edes lisukesalaattia/raastetta kuin pari kertaa kuukaudessa. Lukioaikani elin näkkileivän ja jugurttirusinoiden voimalla, huh! Kotonakaan kasvisruoka ei ollut kovinkaan monipuolista ja yleensä lähinnä tarkoitti sitä, että lihan sijaan tarjolla oli kalaa tai jokin proteiiniton, vesitetty versio liharuuasta, josta liha vaan oli jätetty pois.

Viimeisen parin vuosikymmenen varrella ruokavalioni on kyllä monipuolistunut huomattavasti ja koko ajan mennyt kasvispainotteisemmaksi. Aiemmin eläinten oikeudet olivat suurin syy päätökseeni, mutta nykyään vaikuttaa myös ilmastoystävällisyys. Maitotuotteet, etenkin juusto on ollut kaikkein suurin kompastuskivi vegaanisen ruokavalion aloittamisen suhteen. Luomuna olen pyrkinyt ne ostamaan jo vuosia, mutta ikävä tosiasia on, että maitotuotteet ja juustot ovat ilmaston kannalta (ja usein eläinoikeuksienkin) yhtä kestämättömiä valintoja, kuin lihansyönti.

Aloitin vuodenvaihteessa ja takana on nyt kolme päivää täysin vegaanista elämää. Toistaiseksi ei ole tullut ikävä edes niitä juustoja! Toivottavasti tämä kokeilu jatkuu ja muuttuu elämäntavaksi. Ehkäpä lopulta jää ne kaksi ei-vegaanistakin päivää kokonaan pois ja pystyn muuttamaan ruokavalioni sellaiseksi, että voin hyvillä mielin ajatella tekeväni osani maapallon puolesta.